Ystäväkoira muistisairautta potevalle

​

Riina on vieraillut lähes 80-vuotiaan Marjan (nimi vaihdettu) luona vuoden 2007 keväästä lähtien. Marja asuu yksin ja on alkanut jo hieman erakoitua sairautensa takia, joten Riinan vierailuista on muodostunut tärkeä osa hänen elämää.

​

Afgaaninvinttikoirat eivät ole perinteisiä seurakoiria ja he valitsevat yleensä ystävänsä erittäin tarkasti. Kaikille ei häntä heilu, oudot ihmiset saavat yleensä osakseen ainoastaan murinaa. Marjasta ja Riinasta tuli kuitenkin hyvät ystävät heti jo ensimmäisellä tapaamiskerralla.

​

Marja asuu pääkaupunkiseudulla ja Riina vierailee hänen luonaan kaksi kertaa kuukaudessa. Kun Riina lähestyy kerrostaloa, jossa Marja asuu, niin häntä alkaa vipattaa ja kuono ottaa tuoksun jo tutuksi käyneestä ympäristöstä. Talon ulko-ovella Riina ulvahtaa afgaaninvinttikoirille ominaiseen tyyliin ja koiran koko olemus terästäytyy.

​

Oven avautuessa Riina painaa päänsä Marjan jalkaa vasten ja Marjan käsi hakeutuu silittämään koiraa, samalla hän toivottaa Riinan tervetulleeksi ja kehuu koiraa: ”Hyvä tyttö, ai kun sinä olet tänään taas niin kaunis. Pitääkö rapsuttaa, kun ulvahdit. Voi sinua, tule tänne, kulta, siirrytään…”

​

Sitten mennään peremmälle ja Marja istuu isoon pehmeään nojatuoliin ja Riina asettaa päänsä hänen syliin. Riina ei kyllästy koskaan mieluisien ystävien silityksiin ja rapsutuksiin. Nyt hän saa niitä roppakaupalla. Riina nauttii suuresti saamastaan huomiosta.

​

Tapaamisen aikana koiran omistaja antaa Marjalle pienen pussin, johon hän on etukäteen laittanut sopivan annoksen koirien herkkupaloja, juustoa ja muuta herkkua.

 

Marja pyytää Riinaa istumaan, antamaan tassua, käymään makuulle ja kierimään. Aina tehtävän suoritettuaan koira saa makupaloja, lisää kehuja ja silityksiä sekä rapsutuksia. Riinan omistaja on mukana tapaamisissa, mutta hän pysyttelee taka-alalla. Pääasia on vanhuksen ja koiran yhdessäolo. Tapaamiset kestävät noin puoli tuntia kerralla.

 

Tapaamiset ovat mieluisia molemmille osapuolille, joten tässä projektissa toiminta on win-win -tilanne molemmille osapuolille.

​

Projekti on alkanut 2016 ja jatkuu edelleen.

​

Projektin rahoittaja on yksityinen henkilö, joka ei halua nimeänsä julkisuuteen.